MUHA 4 Musiikin historian peruskurssi
Menu
RENESSANSSI
Musiikkia pähkinänkuoressa
Musiikkia pähkinänkuoressa on lyhyt videosarja taidemusiikin historiaan.
Videoissa on tiivistetysti esitettynä taidemusiiikin pääaikakausien ilmiöt. Näitä voi hyvin pitää pohjana aikakausille perehtymiselle.
Renessanssi lyhyesti
Renessanssi (noin 1400 - 1600)
- nimitys tarkoittaa uudestisyntymistä,
löydettiin uudestaan antiikin Kreikan ja Rooman käsikirjoituksia ja yritettiin herättää henkiin antiikin taide - kirkon valta väheni, ihanteena elämänilo ja sopusointu
- rikkaat kauppiaat ja ruhtinaat alkoivat tarjota taiteilijoille töitä
- yleisnerot, mm. Leonardo da Vinci
- kuvataide: Leonardo, Michelangelo, Dürer, Hieronymus Bosch, Botticelli
- kirjallisuus: Dante, Petrarca, Cervantes, Shakespeare
- Martti Luther tuli aloittaneeksi tahtomattaan luterilaisen kirkon synnyn
- Gutenbergin kirjapaino nopeutti tiedonkulkua kun kirjoja sai painettua nopeasti käsin jäljentämisen sijaan
- laulumusiikki kehittyi nopeasti taidokkaaksi, soitinmusiikki paljon kehittymättömämpää
- kirkko halusi hillitä liian monimutkaista laulumusiikkia, ihanteeksi Palestrinan yksinkertainen tyyli
- tärkeitä laulusävellystyyppejä messu (jumalanpalvelusmusiikki), motetti (hengellinen lyhyehkö kuorosävellys), madrigaali (moniääninen säestyksetön laulu, kansankielinen, usein rakkausaiheinen) ja chanson
- soittimia: fidel, viola da gamba (jousisoittimia), cembalo, klavikordi (kosketinsoittimia), nokkahuilu, luuttu, trumpetti, sinkki, skalmeija, säkkipilli, krummhorn, ranketti (puhaltimia). Keskiajan ja renessanssin soitinvalikoima oli jokseenkin sama.
- tanssimusiikki tärkeää huvitusta kaikissa yhteiskuntaluokissa
- soitinperheet alkoivat muodostua, soittimien kehittyessä soitinmusiikin arvostus alkoi nousta
- antiikin perinteen henkiin herättäminen johti oopperan syntyyn, kun luultiin että antiikin näytelmissä vuorosanatkin laulettiin
Renessanssimusiikin 10 keskeistä piirrettä
- Polyfoninen tekstuuri — useat itsenäiset äänilinjat kulkevat rinnakkain; äänten tasapaino on tärkeämpää kuin yksittäinen melodia.
- Kirkkaat konsonanssit — terssit ja sekstit vakiintuvat kauniiksi, “pehmeiksi” soinneiksi; dissonanssit valmistellaan tarkasti.
- Imitaatio — äänet jäljittelevät toisiaan vuorotellen, luoden tasapainoisen ja selkeän kudoksen.
- A cappella ‑ihanne — kuoromusiikki ilman säestystä on aikakauden ydin; ihmisääni nähdään täydellisimpänä instrumenttina.
- Modaalinen säveljärjestelmä — musiikki perustuu kirkkosävellajeihin, ei vielä duurin ja mollin järjestelmään.
- Tekstin selkeys — erityisesti kirkkomusiikissa (esim. Palestrina) pyritään siihen, että sanat erottuvat polyfoniasta.
- Sointivärin yhtenäisyys — äänten tasapaino ja yhtenäinen kuorosointi ovat tärkeämpiä kuin dramaattiset kontrastit.
- Maallisessa musiikissa: madrigaali — tekstin maalaileva ilmaisu (word painting), tunteiden ja kuvien korostaminen, usein pienille lauluryhmille.
- Maallisessa musiikissa: tanssillisuus — pavane, galliard, allemande; selkeä rytmi ja toistuvat jaksot, usein soitinyhtyeille.
- Varhaiset soitinyhtyeet — consort‑kokoonpanot (esim. viola da gamba ‑perhe), joissa samaan sointiväriin kuuluvat soittimet soittavat yhdessä.
Renessanssimusiikki – mitä se oikeastaan on?
Renessanssi tarkoittaa “uudelleensyntymistä”, ja musiikissa se viittaa aikaan noin vuosien 1400–1600 välillä. Tuolloin Euroopassa alettiin ajatella, että ihmisellä on kyky ymmärtää maailmaa omilla aivoillaan, ja taiteessa korostui selkeys, kauneus ja tasapaino. Tämä näkyy myös musiikissa: renessanssin säveltäjät pyrkivät luomaan äänten välille harmoniaa, jossa kukaan ei ole ylitse muiden. Musiikki kuulostaa usein rauhalliselta, pehmeältä ja tasapainoiselta.
Renessanssimusiikin tärkein piirre on polyfonia, eli useiden itsenäisten melodioiden kulkeminen yhtä aikaa. Voit ajatella sitä kuin hyvin harjoiteltua yhtyettä, jossa jokainen soittaja soittaa omaa linjaansa, mutta kaikki sopivat täydellisesti yhteen. Säveltäjät käyttivät paljon imitaatiota: yksi ääni aloittaa melodian, ja muut seuraavat perässä, vähän kuin kaanonissa.
Säveljärjestelmä oli vielä modaalinen, eli musiikki ei perustunut duurin ja mollin järjestelmään, vaan kirkkosävellajeihin. Tämä tekee renessanssimusiikista hieman erilaisen kuuloista kuin myöhemmät tyylikaudet. Myös sointiväri oli tärkeä: kuoromusiikki ilman säestystä, a cappella, oli aikakauden ihanne. Ihmisääntä pidettiin täydellisimpänä instrumenttina.
Renessanssissa oli myös paljon maallista musiikkia, joka ei liittynyt kirkkoon. Tunnetuin maallinen muoto on madrigaali, jossa tekstiä “maalailtiin” musiikilla: jos sanoissa puhuttiin nousemisesta, melodia saattoi nousta; jos puhuttiin surusta, musiikki muuttui tummemmaksi. Maallisessa musiikissa oli myös tanssillisia kappaleita, kuten pavane ja galliard, joita soitettiin erilaisilla soitinyhtyeillä.
Renessanssimusiikki on hyvä oppia tunnistamaan, koska se on länsimaisen taidemusiikin perusta. Kun opit kuulemaan polyfonian, pehmeät soinnut ja imitaation, tunnistat renessanssin melko nopeasti. Se on musiikkia, joka ei kiirehdi, vaan rakentaa kauneutta ääni kerrallaan.
Ooppera renesanssin aikaan
- aluksi Firenze keskuksena, lähinnä ylhäisön taidetta
- Venetsia keskukseksi 1600-luvun lopulla, oopperasta tuli koko kansan huvia. Yleisöä houkuteltiin näyttävillä lavasteilla ja puvuilla. Tarinoista tuli välillä tosi monimutkaisia. Pelastukseksi Deus ex machina, jumalolento laskeutui taivaasta pelastamaan sankarin. Aiheina oli pitkään antiikin Kreikan sankarit ja tarinat. Tärkeää oli herättää yleisössä voimakkaita tunteita.
Ooppera-sanastoa
Libretto: oopperan sanoitus
Aaria: yksinlaulu, henkilö ilmentää tuntemuksiaan, juoni pysähtyy
Resitatiivi: puhelaulu, vie juonta eteenpäin
Koloratuuri: taiturimaista kuviolaulua
Kastraattilaulaja:mieslaulaja, jonka murrosikä estetty leikkauksen avulla. Nykyään korvataan naislaulajilla. Renessanssiaikana naiset eivät saaneet esiintyä näyttämöllä. Taitavimmat kastraattilaulajat olivat aikansa palvottuja tähtiä.